Sivut

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Huhuu? Missä on Hiksu?

Kuva: DA:ssa Käyttäjältä RenEscar

Täällä on ollut hiukan hiljaista. Ja siitä voimme kiittää ihanaa Ninnaa, joka yllätyksenä osti minulle Overwatch-pelin. Serkkuni oli kovasti pyydellyt minua mukaan peliin, mutta ei ole ollut varaa sijoittaa uuteen peliin. Eli Ninnan lahjoitus oli todellakin tervetullut! Etukäteen synttärilahja. 

Videoita katsottuani, olin saanut sellaisen käsityksen pelistä ettei siinä juuri ole mitään hauskaa. Tyypit vain sinkoilevat paikasta paikkaan?! 

No. Kaksi viikkoa myöhemmin pelin asennuksesta olen pelannut peliä jokapäivä ja päässyt jopa tournamentia kokeilemaan serkun kanssa. Pääsin heti hopeatasolle, eli skippasin pronssitason. Ja voi pojat joillain on hyvät tiimit ja osaamista. Saa ihan tosissaan rämpyttää menemään, että pysysisi hengissä tai saa oman tiimin puskettua eteenpäin. En voi sanoa olevani hyvä pelaaja muihin verrattuna, mutta en kaiketi se paskinkaan pelikaveri ole. Ollaan nyt miehen, serkun ja ukon kavereiden kanssa vedetty matseja.

Olen ollut tämän viikon saikulla. Kiitos streptokokki A:n, niin mikäs sen parempaa kun pelata koneella silloin, kun ei huonoin olo vedä sängyn pohjalle. Ääntä toki ei ole pystynyt käyttämään.

Olen siis ollut OW-koukussa! Siitä johtuen blogikin on jäänyt unholaan... 💔

Mites löytyykö teidän joukosta OW-pelaajia? 

"Nerf this!"

Kuva: DA:ssa käyttäjältä Quirkilicious


tiistai 6. helmikuuta 2018

Viikonlopun touhotukset

Ylpeä uuden pipon omistaja

Sain valmiiksi viikko sitten tyttäreni pipon, jonka aloitin jo joulukuun lopussa olessamme ruotsissa. Pipo oli helppo tehdä virkaten. Ohjeet hittipipoon löytyy esimerksi täältä. Jos osaat virkata pylväitä niin sillä pärjää hyvin! Olen aikaisemminkin tehnyt kaksi vauvan kokoista pipoa ja tyttärelle pipon, joka oli hiukkasen liian suuri. Alla kuvia miehen siskon kaksos tyttöjen pipoista. Niihin nuo hand made laput tilasin ebayn kautta. Tyttären pipoon tein tupsut sellaisella tupsukoneella. Nekin kappas kummaa ebaysta. :)

Pienemmän neidin pipo.

Isomman neidin pipo (kokonsa puolesta)



Katsottiin yhdessä tyttären kanssa lauantaina Disneyn Rotatouille, minkä johdosta tyttö halusi leipoa kakkua. Joten niimpä päädyimme leipomis hommiin. Tykkään kyllä tehdä kakkuja. Väliin kermaa, sitruuna ja salmiakki-sitruuna -rahkaa. Koristelu oli sekametelisoppa että saatiin kaappia tyhjennettyä. Kermakin loppui kesken niin piti improvisoida yhteen reunaan hasselpähkinä muruja.

Tytär kyllä jaksoi ihmeen pitkään ihastella uunia, että joko se kakku on valmis! Leivottiin odottelu ajalla mustikka muffinsseja ja sämpylöitä. Ja kuulemma oli ihan hyvääkin! 👌



Illalla käytiin vielä saunassa ja neiti sai ensimmäisen karkki pussinsa. Tuli nostalginen olo, kun ostin lauantai-pussin ja trippi mehua. Joskin karkit päätyivät roskiin tytön viemänä, koska hän halusi saada purkat suuhunsa. Olin aikaisemmin kertonut että saa purkat sitten, kun on syönyt tarpeekseen karkkeja. "Mä vein sen nyt roksiin, saisiko purkan". En voi olla kuin ylpeä. Ja loppu viimein kysyin kumpi on parempaa, äidin tissi maito vai karkki: "No mamman tissi!" 💓

Tällä viikolla mennään lauantaina hippokisoihin hiihtämään. Olivia edustaa 30m pätkällä sarjassa vuonna 2014 syntyneet ja sitä nuoremmat. :)

Tälläinen oli meidän viikonloppu. Nyt sormet syyhyää jo, joten palaan miehen kaulahuivin virkkauksen pariin. 👍




torstai 25. tammikuuta 2018

Lasten syömishäiriöt ja perheen kanssa puuhastelua

Kuva luennolta "allekouluikäisten lasten syömispulmat" 25.1.2018

Olin tänään koulutuksessa Hämeenlinnassa aiheesta allekouluikäisten lasten syömispulmat. Luento oli kyllä todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. En ole aiemmin hoksannutkaan, että pienten lasten syömisongelmat voivat juurtaa jo ensimmäisiin ikäkuukausiin!

Luennolla kerrottiin ongelmien jakautuvan kahteen kategoriaan: suunmotoriikan kehittymiseen ja sensomotoriikkaan (aistiyliherkkyys). 

Ja onhan se ihan ymmärrettävää ettei syöminen vain onnistu, jos suu ei ole päässyt kehittymään vauvana. Eihän lapsella tällöin ole valmiuksia esim. niellä! Osa syömisongelmista juurtaa eri diagnoosien alle esim. autismin kirjo, down-syndrooma ja williamsin oireryhtymä. Näin muutaman esimerkin kertoakseni.

Luennolla nousi esille sormiruokailu, imetys ja pulloruokinta. Pulloruokintaan littyen muistutettiin oikeasta syöttämis asennosta eli pystyssä. Ja että pulloruokituilla voi isompana tulla syömisongelmia, jos lapselle on syötetty vain yhtä merkkiä, koska lapsi ei totu makuihin toisin kuin imettäessä. Sillä äidinmaidon maku vaihtelee. 

He kertoivat että juuri 3kk tienoilla monella äidillä tulee vastaan imetyspettymys. Ja samaan aikaan tulee tiheänimun kausi. Korostettiin että eirityisesti matala nännisillä naisilla tämä voi olla ongelma, kun nänni ei ylety lapsen suussa tarpeeksi pitkälle ja laukaise automaattista imu-refleksiä. Imetys auttaa lapsen suunmotoriikkaa kehittymään vahvistamalla suunlihaksia. 


Mun tissiposki alle kuukauden ikäisenä 💖

Muistan itsekkin että ensimmäiset kuukaudet olivat hankalia oman tyttären kohdalla. Koin etten saanut tarpeeksi tukea imetyksessä ja kärsin juurikin tuosta matala nännisyydestä. Meillä oli käytössä ensimmäiset kolme kuukautta rintakumi. Onneksi imetys kuitenkin lähti käyntiin lopulta ilman kumia ja maitokin riitti, vaikka kuvittelin ettei tytär saanut tarpeekseen ja mies turvautui korvikkeisiin, mikä suututti minua silloin ihan hirveästi. Nyt tuo tissitakiainen on jo 2vuotta ja 10kuukautta. Iltaisin vielä hörpsyillään ja kiitetään mammaa. Kysyinkin kerran onko tisukkamaito parempaa kuin karkki? Arvaatteko mitä hän tuumasi?

Sen enempää luentoa avaamatta. Minulla jäi päällimäisenä mieleen suuri intohimo lampsia imetyksentukiäiti koulutukseen! Haluan omaltaosaltani auttaa toisia äitejä imetyksessä. 💓Sillä onhan imetyksellä monia etuja. En yhtään väheksy äitejä jotka eivät halua imettää, mutta haluan ymmärtää heidän syitään ja olla mahdollisuuksien mukaan apuna! Ymmärrän jos joku ei halua imettää, koska kokee sen vaikka vastenmielisenä. Ja en väitä etteikö korvikelapsista kasvaisi yhtä reippaita ja normaaleja lapsia. 😊 

Kuinka pitkään sinä imetit tai haluaisit imettää? Mitä ajatuksia imetys sinussa herättää?

Mitäs muita kuulumisia? Annan kuvien kertoa.


Eilen satoi paljon lunta mutta tänään vastassa oli märkää jäätä ja lumetonta maata...

Alkuviikosta ulkoiltiin jopa -18 asteen pakkasessa. Oli kivaa pulkkailla naapurin kanssa.⛄

Kävin silmälääkärissä ja tartvitsen uudet kakkulat. Silmissä näkö -3.0 ja -2.0. Vanhana mummona olen varmaan sokea! 😝

Käytiin perheen kanssa pulkkamäessä viikonloppuna.

Ensi kertaan! 😘


tiistai 16. tammikuuta 2018

Kirpputori ostoksilla

Kuva: Pixabay

Eilen käytiin koko perheen voimin pelastusarmeijan kirpputorilla. Siellä oli kaikki tuotteet sopivasti puoleen hintaan. Ja hyvään saumaan käytiinkin, koska löysin Harry Potter ja viisasten kivi kirjan hintaan 3€, eli alennuksen jälkeen hintaa jäi 1,50€! Ei ollenkaan paha. Nyt vaan pitäisi saada kasaan loputkin osat. Olen jo pitkään halunnut uudelleen lukea Harry Potterit. Tämä on yksi niistä harvoista sarjoista, jotka olen halunnut kerätä itselleni hyllyyn.




Kirpparilta tarttui mukaan myös posliini nukke. Yritin kovasti vakuuttaa miehelle, että ostin sen tyttärelle, mutta ei tainnut mennä läpi... Mielestäni tämä kuuluu niihin suloisiin keräämisen arvoisiin nukkeihin, joten pakkohan se oli saada. Ihastuin heti nuken kutreihin! Ja hyllyllehän tämä tuli, ettei tytär sitä vahingossa rikkoisi. Nyt tuli kova tarve käydä hakemassa vanhemmilta takaisin minun muutama vanha posliini nukkeni. Saattaa olla, että yllättävällä posliininukke innolla on jotain tekemistä nukkekoti innostuksen ja facebookin nukke-ryhmän kanssa... Joidenkin mielestä tälläiset nuket on vain pelottavia. Mitä mieltä te blogin lukijat olette? Tälle nukelle tuli hintaa alennuksen jälkeen 4,50! Eli ei sekään pahan hintainen.

Päivitin tuonne blogin sivuihin uuden Helmet lukuhaaste sivun. Eli uteliaat voikin sieltä lukea tarkemmin lukuhaasteetsa, jos se ei ennestään ole tuttu. Minun blogissanihan on tuolla sivussa alalaidassa sovellus (goodreads) , joka kertoo mitä kirjaa juuri nyt luen! Kyseisen sovelluksen voi myös ladata puhelimeen.

Itse tykkään goodreads sivusta siinä mielessä, että voin seurata suosikki kirjailijoitani ja näin myös kuulla ensimmästen joukossa uusimmista kirjoita tai jatko-osista.

Kirpparilta mukaan tarttui siis nuken ja kirjojen lisäksi myös kahdet hello kitty pussilakanat, tyttärelle luistelukypärä, jemmaan hokkari-luistimet, puiset pupu korvakoru ja tyttärelle kimaltava liila villa neule.

Huomenna minulla on silmälääkäri. Kerron siitä myöhemmin lisää ja muutenkin terveys asioista.


Jätä ihmeessä kommenttia alas ja kerro tykkäätkö sinä käydä kirppareilla, ja mitä sinun  mukaasi helposti tarttuu!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Elämäni tärkeimmät - puoliso ja lapsi

Kuva miehestä ja tyttärestä vuodelta 2016 💗


Miten lähti uudet haasteet eteenpäin?

Viime postauksessa hehkutin kovasti, että tästä vuodesta tulisi hyvän mielen vuosi. Sain kuitenkin todeta melkein heti postauksen julkaistuani, että flunssa teki tuloaan. Tietysti. Ja niinhän siinä kävi, että 38,8 asteen kuume hiipi vieraaksi ja myöhemmin ilmeni kipeitä rakkuloita. Olin siis saanut tyttäreltäni enterorokon. Aiemmin olin naureskellut ajatuksen kanssa, että mitä jos minullekkin kohta nousisi näpyllöitä ihoon... Ei olisi kannattanut. Nyt on nimittäin jalkapohjat ihan julmetun kipeät ja arat, kiitos ihonalaisten rakkuloiden. Onneksi kotona asustaa reipas lääkäri neiti, joka kuunteli stetoskoopilla sydän äänet otsalta, laittoi rasvaa otsalle ja käsivarsille, sekä muiskautti pusun saatesanoin "rakastan sinua mamma". Minun pieni rakkaani.

Tänään on pitkästä aikaa sellainen olo, että olen elossa! Ihan kuin olisin ollut viimepäivät koomassa. Sairastellessa tulin miettineeksi vaihteeksi elämässäni tärkeitä asioita. Päällimäisenä nousi mieleen oma perhe ja sen myötä oman terveyden merkitys. Pohdiskelin ettei raha lopulta tuo onnea, tai isompi asunto. Koska tärkeintä on oman murun kainalo, ja lapsen kokema vilpitön ilo elämän pienistäkin asioista. Välillä on hyvä pysähtyä ja pohdiskella mitä elämältään haluaa.


Ensimmäistä kertaa Ruotsissa tapaamassa poikaystävää. Huomatkaa tyylitaju... (2007)


Minulla on aina ollut ylimääräistä painoa...

Tai sitten ei! Selasin vanhoja kuvia vain todetakseni faktan, että en ole ollut "nuoruudessa" lihava. Ja siitä kertoo ylläoleva kuvakin aika paljon. Olin muodokas, ehkä hieman extra kiloja joista pudottaa. Mutta lihava? Ei en ollut lihava. Silti jotenkin koko nuoruuden kuvittelin olevani yhtä painava ja kookas kuin olen nyt. 

En ikinä halua, että oma tyttäreni tuhlaisi monen monta vuotta elämästään pohdiskellen onko hän riittävän kaunis ja sopivan painoinen. Siispä olen ahkerasti kehunut ja vaalinut hänen mieleensä voimaannuttavia sanoja: "Olet vahva, olet viisas, olet todella reipas, olet kaunis, äidin osaava super tyttö!" Ja minusta tuntuu, että hän tietää sen itsekkin! 😁

Maisemia lenkkipolulta vuonna 2016

Jotain konkreettista?

Vanhoja kuvia läpi käydessä ja mietteissäni tulin siihen tulokseen, että lopulta terveellinen elämä on helppo saavuttaa. Täällä on kivat lenkki maastot, mihin voisin... ei, vaan aion lähteä reippailemaan koko perheen voimin. Mukana menossa rattaat tuomaan lisäpainoa. Lisäksi löysin netistä jumppa ohjeita, joita voi tehdä lapsen kanssa! Kaapista löytyy kahvakuula, jumppanauha ja hyppynaru, sekä koripallo! Siinä jo aktiviteetteja kerrakseen. Ei ole siis sijaa selityksille.

Voisin haastaa itseni harrastamaan muutaman kerran viikossa yllämainitun linkin mukaisesti jumppaa oman lapsosen kanssa, sekä lisätä lenkkeilyä perheen kanssa. Tai miksei ihan vain itsekseni.

Lautaskoko on jo pienentynyt. Otan suosiolla leipälautasen, enkä ota lisää ruokaa vain koska se maistuu hyvältä. Nyt kun nuo houkuttavat suklaat vaan loppuisi kaapista, niin avot. Lisää ei osteta tähän taloon herkkuja. 

Veden juontia vaan täytyy lisätä. Nyt se on takkuillut, kiitos enteron ja kipeän suun. Mitkä olisi sun niksit veden juonnin lisäämiseksi?

Huomen aamulla aion aamusta punnita itseni pitkästä aikaa ja mies saa vaikka ottaa mitat ylös. Eiköhän se vauveli numero kaksi sieltä pian tule, kun ylimääräiset kilot karisee tieltä pois! 💓


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hyvän mielen vuosi 2018 (ei ole yhteistyö mainostus)

Kuva: Pixabay

Mihin jäi päiväkirja ja luovuus?

Minua on jo pitkään harmittanut, kun en enää kirjoita muistoja niin ahkerasti ylös kuin vielä vuosina 2013 ja 2014 tein. Suurin syy varmasti päiväkirjan kirjoittamisen loppumiselle oli vuoden 2014 siloinen elämäntilanne, joka oli ajoittain kaoottinen. Pulmia rakkaudessa, rakkaan ihmisen eli mummini pois nukkuminen ja yllätys raskaus. Siinä on jo aika paljon asioita yhdelle vuodelle.

Kun rakas ja odotettu tyttäreni sitten syntyi 2015 niin vakaasti päätin, että haluan kirjata ylös kaikki muistot ja ottaa paljon kuvia ja videoita muistoksi. Kappas ollaan jo vuodessa 2018 ja viimeisin kirjoitus vauva kirjaan on neidin ensimmäinen joulu... siitäkin puuttuu kuva, kun ei ole ollut aikaa ja inspiraatiota järjestellä kuvia, jotta ne voisi tilata. Kuva paljous lannistaa intoa käydä niitä läpi.



Miksi kirjoittaa päiväkirjaa, kun on blogi?

Olen myös ihminen, joka nauttii käsillä tekemisestä. Sitähän oman päiväkirjankin pitäminen on. Itsetutkiskelua ja itsensäilmaisua, kun liimaat sopivia tarroja sivuille tai matkan varrelta kerääntyneitä muistoja matkoilta. Vanha päiväkirjani pursuaa elämää! Sen sivujen välistä törröttää mm. desucon pääsylippu ranneke, keikka lippu, junalippu ensimmäiseltä reissulta ruotsiin mieheni luokse... Paljon suuria tunteita, niin iloisia, vihaisia kuin iloisiakin. Ne ovat osa minua ja elän muistoista. Sitä samaa ei vain pysty kokemaan blogin kautta. Blogin sivuille ei pysty spontaanisti luomaan oman näköistään jälkeä, josta kehitys näkyisi.

Käsillä tekeminen. Sellainen minä olen. Tottakai blogin teksteihin saa ujutettua helpommin kuvia, mutta ei se ole sama asia kuin silittää valokuvaa päiväkirjan välissä esimerkiksi pois nukkuneesta rakkaasta kanista.




Tykkäsin ennen myös piirtää ja olla luova. Jo sana luovuus saa sellaisen hulluuden tunteen päälle, että nyt tehdään jotain! Mutta se itse toteutus on jäänyt jonnekkin ja niimpä koko 2017 tuntui vuodelta jolloin en saanut aikaiseksi mitään. Päällimäisenä voisi sanoa, että edellinen vuosi oli odottamista. Joko nyt träppää? No ei... Joko nyt? No ei...

Kuinka ottaa härkää sarvista kiinni?

Olin viime vuonna tosiaan koulutuksessa ratkaisuja haastaviin kasvatustilanteisiin, missä tutustuin varhaiskasvattajille suunnattuun kirjakerhoon Varhaiskasvatuksen Tietopalvelu. Ja siellä törmäsin kirjaan, joka sai intohimon leiskumaan. "Tämä on saatava!" Sanoin äänen ja niimpä ostin kyseisen kirjan, vaikka hinta tuntuikin korkealta. Olihan kyseessä "vain" päiväkirja.



Mutta eipä ole! Kirjan sivuilla on paljon erilaisia tehtäviä, jotta juuri tästä vuodesta tulisi HYVÄN MIELEN VUOSI. Sivut ovat aikalailla tyhjät, joten voit olla luova ja värittää kirjasta sinun näköisesi (kliketi klik jos haluat tietää lisää). 

Huomasin eilen kyseisen kirjan lojumassa äidilläni. Siellä oli kynä välissä. Projekti oli siis aloitettu. Mutta missäs se oma opus luuraa? Se on hyvä kysymys! Pitääkin kaivaa kirjanen esille ja aloittaa sen täyttäminen. Olen vakaasti päättänyt että en epäonnistu tässä urakassa. Jo pelkkien sivujen prälääminen saa inspiraation tulvilleen. Vai eikö teissä herää tekemisen riemu, jo sivuja katsomalla?

Mitä muuta on mielessä?

Koska valokuva paljous koneella on suuri. Olen päättänyt saada kuvat nyt viimein järjestykseen ja teetättää ne rakkaimmat muistot näkyville valokuvakehyksiin, vauvakirjaan ja perhealbumiin.

Se miten näihin tavotteisiin päästää, onkin sitten jo eri juttu. Miten te toimisitte? Minun kohdalla se varmasti tarkoittaa puhelimesta turhien ärsykkeiden karsimista. Ajattelin poistaa esimerkiksi facebook sovelluksen, joka syö paljon aikaa luovuudelta. Ja oman kodin raivaus sellaiseksi, että mielilepää ja on helppo istua alas, ja yksinkertaisesti olla luova! Tällä hetkellä katson tätä sekamelskaa ja ahdistun tavara paljoudesta. Eli raivaustalkoot kehiin!

Tästä vuodesta on siis tulossa hyvänmielen vuosi! Lautas koko pienemmäksi, zen energiaa aivoille ja ei saa unohtaa sitä tärkeintä: oman tyttären kanssa vietetty laadukas aika!

Ja olisihan se kiva rahaakin saada säästöön, mutta jätetään se asia nyt pienimmäksi murheeksi ;)


Oletko sinäkin luova? Miten juuri sinä toteutat itseäsi?

Luovuus on minulle myös virkkaus juttuja, kutomaan opettelua ja impulsiivista heittäytymistä. Mies välillä ahdistuu minun impulsiivisuudesta, joten voisin keskittyä ideoiden ohella toteutukseen. Jos jokin ajatus pilkahtaa mieleen, niin myös toteutan sen!

Oikein toteutus rikasta ja luovaa vuotta 2018 kaikille!!



Tervetuloa vuosi 2018

Kuva: pixabay

Meidän perheen uudenvuoden vaihde taittui pikku enterorokko potilaan ympärillä. Näpyt nousi pintaan sunnuntaina aamuna ja edeltävä yö valvottiinkin aamu seitsemään pikku neidin itkeskellessä väsyä, mutta nukkamatti tonttunen oli unohtanut käydä meillä. Enterorokko on vanhalta nimeltään suu-ja-sorkkatauti, koska taudinkuvaan kuuluu aristavat näpyt suussa ja raajoissa. Meillä niitä eniten pesiytyi kyynertaipeisiin ja polvitaipeisiin. Ei onneksi kuumetta ole enää.

Vuodenvaihteessa korkattiin lasten alkoholiton shampanja juoma, syötiin herkkuja ja sytytettiin sädetikut. Olivia ei oikein tykännyt, kun pappa ampui ilmaan yhden raketin. Tuli toiselle kova hätä ja paniikki. Sädetikutkin pelotti hirmuisesti.

Uudenvuoden tavoitteiksi asetin:
  • Pienentää lautasmallia
  • Lukea enemmän kirjoja
  • Kulkea eteenpäin konmari mielessä
  • Tehostaa kierrätystä
  • Palata takaisin kasvispainoitteiseen ruokavalioon
  • Löytää vakituinen työ

Kuva: Pixabay
Vuodenvaihtuessa myös oli minun ja mieheni kihlajais vuosipäivä. Viime vuonna annoimme pienelle alulle luvan pesiytyä masuun, mutta ei vieläkään ole kuulunut mitään huhtikuisen keskenmenon jälkeen. Tammikuussa tulee siis täyteen kokonainen vuosi yritystä luomusti ilman apukeinoja. Toivotaan kuitenkin että raskautuminen onnistuisi ilman lääkärikäyntejä ja lääkkeitä, niin nyt on pakko alkaa tehdä painon kanssa töitä. Vasta sitten voidaan miettiä muita apukeinoja, jos ei luomusti tärppää. Tänään aloitin greippimehun juonnin, sillä lueskelin haaveissa vauva facebook ryhmässä, että se voisi auttaa. Olipa muuten pahaa mokoma... 2dl tuntui kestävän ikuisesti, mutta jos siitä jotakin apua olisi! Nyt vaan pitäisi löytää joku miellekäs liikuntamuoto, kun tällä hetkellä kaikki tuntuu raskaalta, kun on elopainoa kertynyt ja turvottaa. Tänään menossa kiertopäivä 49... Normaalisti kiertopäivä siis 28-30pv. Ja testissä ei ole näkynyt mitään kun kp 42 tein testin. En jotenkin nyt uskalla tehdä uutta, jos taas näyttää negaa. Yllättävän paljon saa rahaa palamaan testeihin. Oli vain hauska, kun neiti tänään aamupala pöydässä totesi "Äiti! ....Mä haluaisin pikkusitkon." 😆