Sivut

tiistai 30. toukokuuta 2017

Hiekkaa varpaissa hiekkalaatikolla

"Äiti, äiti, kutittaa, kutittaa!"
Tänään oli ihanan lämmin päivä. Heräsin normaalisti kellon soittoon 6.30 valmiina vastaanottamaan hoitolapset. 7.40 puhelin kuitenkin piippasi ja ilmoitteli, ettei ketään tulisi hoitoon sairastapauksen vuoksi. Eli poikkeuksellisesti extra lomailu päivä!

Oli ihanaa vain pötköttää sängyssä Oivivan vierellä, ja kuunnella avonaisesta ikkunasta linnunlaulua. Jokainen äiti-ihminen tietää, että on mahdoton tehtävä pysyä hereillä tuhisevan pehmeä poskisen rakkauspaukkauksen vierellä...

Mies oli ihana ja hoiti kaikki aamupala hommat, niin vastapalvelukseksi annoin hänen hoitaa vireillä olevan yrityksen asioita. Lähdimme Ovivian kanssa ulkoilemaan läheiseen puistoon. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Hiekkalaatikolla annoin ottaa kengät pois jalasta, ja upotin tättähäärän varpaat hiekkaan. Sekös oli kovin kiehtovaa ja jännittävää. Hiekka vaan pöllysi, kun toinen innossaan hihitteli, kun hiekka kutitteli varpaita.

Tänään on muuten Ovivian nimipäivä, eli OLIVIAN päivä. Sopivasti tupsahti postilaatikkoon illalla Frozen henkinen mekko. Ovivia oli ihan haltioissaan! Käsillään teki erilaisia liikkeitä ja lauloi let it go:ta. Sattui sopivasti myös, että eilen tekemäni lime-juustokakku muuttuikin siniseksi, kun kaapista oli vihreä elintarvikeväri loppunut. Maku oli bueno! Ohjenaa oli kinuskikissan resepti. Tytär tuumasi innoissaan, että "let it go"! Äti oli siis tehnyt passelin juustokakun. ♥


Mies aina nauraa, kun ensin pitää napata kuva ennekuin saa syödä.

Smurffi juusto-kakun pala!

Aikomukseni oli kirjoittaa tänään vähän enemmänkin, mutta pikku neiti oli sen verran huomion kipeä, ettei sopvaa rakoa oikein tullutkaan. Nyt kello menee yhtä yöllä, ja väsy painaa päälle, niin pakko jättää kirjoittelut paremmalle ajalle.


Kuuluuko juustokakku just sun suosikkeihisi? Mikä maku on sun lempparisi?

perjantai 26. toukokuuta 2017

Höyhenen kosketus

Lähde: Pixabay
Vuoden vaihtuessa ajatus toisesta lapsesta tuntui ajankohtaiselta, kun esikoisemme näytti merkkejä kiinnostuksesta kavereita kohtaan. Aina vauvan tai lapsen nähtyään Ovivia iloisesti huutaa ruotsiksi "bebis". Tai jos youtubessa vilahti vauvoja, niin heti kuului syvä huokaus "oijoii". 

Tätä miehen kanssa seurattuamme totesimme, että haluamme yrittää toista lasta heti kuukautisten loputtua. Silloin en vielä tikutellut, kuten moni muu ahkera vauva haaveilija tekee. Ei ollut kaapissa mitään ovulaatio, eli ovis testejä. Päätimme vain luottaa flo-sovellukseen puhelimessa, joka laskee otollisimman hetken tulla raskaaksi merkittyjen menkkojen perusteella. Ja kun menkat oli ohi, niin odotimme kovasti otollista hetkeä. Vauvaa puuhailtiin odottavaisin mielin, ja varmuudenvuoksi pari päivää ennen ja jälkeen ovulaation. Itse en omasta kehostani tunnista varmoja merkkejä milloin mahdollinen ovulaatio on. En edes ennen tätä odotettua mahdollista raskautumista tiennyt milloin ovulaatio yleensä tapahtuu. Vauva yhteisöissä törmäsin sanoihin "kp" ja "dpo" ja pyörittelin silmiä yhtenä kysymysmerkkinä. Pian tuli tutuiksi kiertopäivä termin lyhenne ja days past ovulation. Päiviä joita tikuttelijat ahkeraan seurailivat. Toiset mittaili ahkerasti myös ruumiinlämpöään. Me ei haluttu ottaa mitään stressiä, mutta salaa toivoin Suomi 100 vauvaa

Ja niinhän siinä kävi ettei heti ekasta yrityskerrasta tullut vauvaa, vaan kuukautiset tulivat. Ei lannistuttu vaan rohkeasti päätettiin uudestaan yrittää. Tällä kertaa vähän useammin kuin edellis kierrolla. Viikkojen päästä taaperon imetys tuntui hirveän kivuliaalta ja nännit olivat todella kipeät. Myöhemmin kaupassa huomasin haistavani pesuaine osastolla eri tuoksuja! En yleensä haista  yhtään mitään huonontuneen ja olemattoman hajuaistini takia. Sitä on kyllä tutkittu, mutta mitään syytä ei ole löydetty. Olin varma että nyt on tärpännyt! Heti piti saada raskaustesti. Kotona kahvin haju oli kuvottava ja oli vaan sellainen "jännä tunne", mitä en osannut selittää. Mieskin innostui ja aamusta siis lorottelemaan purkkiin, ja odottamaan pärähtäisikö tikkuun ne kaivatut kaksi punaista viivaa. Ovivian kohdallahan ne näkyivät heti, koska raskaus oli jo niin pitkällä, että ei ollut epäilystäkään. Tällä kertaa tikku näytti negaa. Olin kuitenkin varma joten tikuttelin uudestaan parin päivän päästä, koska raskaushormoni HCG:n arvo nousee kahden päivän välein.

Haamuvauva

6.4.2017 tein testin ja tikkuun tuli haaleasti väriä. Haamuvauva! Halasimme miehen kanssa toisiamme ja totesimme että odotellaan vahvempaa tulosta ennen kuin innostumme liikaa, jos onkin vain kemiallinen raskaus. Ei muuta kuin tikkua tikun perään ja kyllähän se lähti vahvistumaan! Tilattiin Ovivialle isosisko paituli ja muutama vauva hely kiinakaupoista. Tietysti uudet rattaat oli myös hankintalistalla, koska edelliset oli vempulat ja homelaikkujen peitossa. Ja viikon sisällä pihassa tönötti käytettynä ostetut emmaljunga duo edget. Niihin käytettiin 150€.

Laskurin mukaan laskettu aika olisi ollut 10.12.2017 eli juuri sopivasti Suomi 100 vauva! Innostuin jopa opettelemaan vauva peiton virkkausta sadattelujen, ja useiden purkamis kertojen kera. Mielessä ei käynyt lainkaan että vauva saattaisi mennä kesken. Intoilimme salaa miehen kanssa ja olimme odotusta täynnä. Raskaus testiin ei näyttänyt tulevan sitä odotettua kahta tummaa viivaa. Ostimme uudet raattaat 16.4 minun synttäri päivänä. Koitti miehen synttäri 17.4 ja herätessä paperiin jäi limaista veristä vuotoa. Tuntui että kello pysähtyi. Hälytyskellot soi ja kerroin heti miehellekkin asiasta. Tutkimme yhdessä mitä vuoto tarkoittaa. Enteilevää keskenmenoa?! Osa lähteistä kertoi että pieni vuoto on normaalia. Maanantain ja tiistain välisenä yönä kuitenkin vuoto oli jo niin runsasta, että side petti ja pyjamahousut kastui. Kädet täristen ja paniikin vallassa istuin vessassa. Tuntui että veri ei lähde millään reisistä. Tiesin että nyt oli varmaa: meidän pieni katkaravuksi nimetty raskausviikon 6+1 vauva meni kesken...

Alkiohan se siinä vaiheessa vasta oli, mutta meille se oli vauva! Odotettu ja haluttu pieni ihme. Höyhenen kevyt pieni katkarapu. Koti dopplerikin oltiin hankittu, että kotona voitaisiin pienen vaavin laukkaavia sydänääniä kuunnella. 

Yöllä vuodon ollessa runsasta. Kysyin pelon sekaisena mieheltä pitäisikö soittaa synnärille. Ja sinne soitinkin. Ja täytyy sanoa että KHKS:n synnärillä vastannut henkilö oli kovin kylmä. Kyseessä oli kuitenkin omalla kohdalla pelottava ja ensimmäistä kertaa tapahtuva keskenmeno. Olin ymmälläni ja tietämätön kuinka toimia. En ollut edes ehtinyt saada neuvolaa kiinni, koska oma neuvolahoitaja oli lomilla. Synnäriltä totesivat että jos kipuja ei ole niin odotella aamuun ja soittaa neuvolaan, koska he eivät asialle enää mitään voi niin aikaisilla viikoilla. Tiesinhän minä sen itsekkin, mutta empatia puuttui kokonaan... Pieni lohduttava "otan osaa, voi harmi" olisi riittänyt. Minulle sanottiin vain "mene nukkumaan ja seuraa tilannetta. Öitä." Olo oli yhä tyhjä. Onneksi mies oli tukena. Siitä alkoikin sitten soittelu rumpa asian varmistamiseksi, että kyseessä tosiaan oli keskenmeno. Kävin gynellä ja sieltä lähetettä ultraan. Meni viikko ennenkuin viimein sain virallisen tiedon, että kohtu on tyhjä. Onneksi KHKS:n naistentautien polilla ollut lääkäri oli myötätuntoinen ja stemppasi uuteen yritykseen kunhan yhdet menkat olisivat välissä.

Lähde: Pixabay
Itselle keskenmeno konkretisoitui kun ennen gynellä käyntiä paperiin jäi katkaravun näköinen verinen hyytymä. Tilanne oli samaan aikaan ahdistava, mutta myös helpottava. Pieni katkarapunen sai olla edes hetken äidin kädessä. Sen verran ahdistava näky kuitenkin oli että vaistomaisesti huuhdoin vessasta alas tuon hyytymän ja vasta jälkikäteen hoksasin, että ehkä se oltaisiin voitu haudata miehen kanssa metsään. Olisi jäänyt jokin merkki ja paikka missä meidän pieni lepää. Nyt se oli vain pieni tähdenlento. Pieni enkeli vailla nimeä. Enkeli jonka olemassaolosta ei moni tiennyt...

Emme miehen kanssa puhuneet asiasta kuin muutamalle kaverille. Pian huomasin katselevani muita ihmisiä erilailla. Minun kohdallani sattui keskenmeno. Asia joka ei näy ulkoisesti. Kukaan ei näe, että edes olin raskaana. Elämä jatkuu, vaikka minun pienen kohdalla se päättyi ennenkuin edes alkoi. Jotenkin myös oma suhtautuminen toisten keskenmenoihin muuttui.

En ole osannut itkeä. En tiedä tuleeko suru vasta myöhemmin? Kipeää kuitenkin teki, kun vauvalle aloittamani virkkaus työ melkein tuhoutui hoitolapsen myötä. Sakset kävivät niin lähellä. Mietin vain ettei vauvasta jää mitään näkyvää muistoa, jos peitto olisi tuhoutunut.

Meillä vauva 2017 haave muuttui nyt vauva 2018. Niin hassua kuin se onkin, niin tälle vuodelle ei enää voida vauvaa saada. Toivomme nyt toista kevät vauvaa, kuten esikoinenkin on. Eli esikoinenkin on saanut alkunsa näillä tietämin 2014. 

Toivotaan että pian tärppäisi uudelleen ja kyytiläinen pysyisi matkassa loppuun asti! Käytössä on nyt foolihappo lisät ja tavoitteena liikkua enemmän, jotta pääsisin eroon liikakiloista. Pienikin painonpudotus auttaa raskautumisen suhteen. Ja onhan tuota ihraa nyt ihan liikaa kertynyt kun lähes kaikki vaatteet kinnaa päällä. Tämän blogin kesto aihe: painonhallinta. :D

Olisi kiva löytää muitakin raskaudesta haaveilevien blogeja. Ehkä sinulla on sellainen? Heitä kommentti boksiin blogisi osoite! :D

Lähde: Pixabay

Oikein lämmintä ja mukavaa alkanutta kesää! Meillä on suunnitteilla kesäloma matka ruotsiin ja eläinpuisto Kolmårdeniin. Lennämme Tukholmaan ja sieltä pääsemme junalla Kolmårdeniin. Yövymme siellä eläinpuisto kiertelyn jälkeen ja matkaamme aikaisin aamulla kohti miehen vanhempien kotia. Olemme siis lomalla 28.6-10.7.2017. Pikkuinen loma. Perhepäivähoitajan työt loppuu heinäkuuhun, joten siitä eteenpäin onkin yhtä kysymysmerkkiä! Ovivian ainakin ilmoitin sirkusjumppaan syksyksi