Sivut

torstai 22. lokakuuta 2015

Talossamme asuu koira.


Saanko esitellä 7kk ikäisen pikku neidin! Täällä kiivetään aina kun siihen urkenee mahdollisuus. Mitä korkeammalle, sitä kimakampi hihkuminen. Korkeiden äänten kaveriksi on myös löytynyt matala hevi murina. Jos äidin pikku murunen on kiukkuinen niin muristaan. Kaupassakin murahti ovesta sisään astuneelle naiselle, jota huvitti minun kommenttini "hyst. Hiljaa koira. Ei saa".  Pienet on niin hupsuja. Edelleen iskän kanssa hassuttelu on pop! 

Aloitin kaksi uutta korealaista draamaa sarjaa: Sassy go go! ja She was pretty. Siitä onkin tovin kun viimeksi törmäsin oikeasti mielenkiintoiseen draama sarjaan, jota jaksaa katsoa. 

She was Pretty // 16 jaksoa.

Kim Hye Jin ja Ji Seong Jun olivat lapsuudessa kirjekavereita ja ihastuneita toisiinsa. Kim Hye oli lapsuudessa kaunis, mutta murrosiän myötä hänestä tuli vähemmän viehättävä. Ji Seong vuorostaan oli lihava ja kiusattu poika, johon Kim Hye ihastui. Myöhemmin kolmekymppisinä he tapaavat jälleen, joskin Kim Hyen ystävä Ha Ri esittää häntä, jottei Ji Seongin lapsuuden ihastus haave rikkoutuisi. Sattuman kautta parivaljakko päätyy kuitenkin samaan yhtiöön töihin... Pystyykö Kim Hye pitämään identiteettinsä salassa?

Sassy Go Go! // 12 jaksoa

Koulussa on kaksi kerhoa: White Tiger ja Royal King. Kumpikaan kerhoista ei tule toimeen keskenään, kunnes heidän tehtäväkseen jää koulun rehtorin kautta osallistua cheerleading kilpailuun! Vain osallistumalla kisaan huonosti pärjäävien oppilaiden oma kerho: Royal Kingin, toiminta jatkuisi.

Draamojen vastapainoksi mies on sivistänyt mua ja pirpanaa Astrid Lindgrenin eri tuotannoilla. Saariston lapset ja Marikki osottautuivat ennakkoluuloista huolimatta hellyttäviksi elokuviksi. Mä ennen en sietänyt ruotsia, mutta nyt se olisi vallan suloista jos oma pikkuinen oppisi ruotsia! Sen näkee sitten aikanaan kun neiti innostuu puhumisesta.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt...


Päätettiin sitten tänään miehen kanssa mennä vähän läheiselle järvelle lenkille. Neitihän nukku ihan tyytyväisenä koko reissun vaunuissa pikku pakkasessa. Matka tosin vähän venähti, kun pysähdyttiin hupsuttelemaan ja kerättiin kotiin kynttelikköön vähän syksyistä rekvisiittaa. 


Maisemat oli kyllä ihanat, kun luonto oli pakkashuurun peitossa ja ilmassa oli sankka sumu peite. Järven pintakin oli jäässä ja minä tietysti halusin kokeilla heittää eri painoisia kiviä järven pintaan ilman, että jää menee rikki. Hoksattiin sitten ukon kanssa, että pikku kivet sai aikaan hassun lintumaisen äänen jään pinnalla, liukuessaan kauemmas. Joten siinä sitten viskeltiin kivistä käpyihin kaiken maailman sammalta kuin pahaiset pikkulapset... Ja neiti tosiaan nukkui vaunuissa koko tämän lystin ajan. Ollaan me aika hupsu pari! 


Ukko kyllä sai mut kiljumaan, kun opastetaulun sisällä oli hämähäkki... Semmonen kunnon hirvitys. Tämä hullu menee koputtelemaan taulun pintaa, että hämäri saa spurtin päälle.. HYII KAMALA!! Meinasin oksentaa siihen paikkaa.. Mä en vaan tykkää mistään öttiäisistä. HYI!! 

Siivottiin tänään miehen kanssa tätä asuntoa ja polteltiin romanttisesti kynttilöitä. Pienellä vaivalla saa kyllä onnistuneen päivän. Pitäs mennä uudestaan joku päivä tuonne järvelle luonnon keskelle. Mieshän löysi puusta QR-koodin, joita ilmeisesti pystyy kerään. Eipä oltais sitäkään huomattu jos en olisi pyytänyt ukkoa poseeraamaan ison kiven päällä, kun halusin muistoksi kuvia. xD

Ei muuta kuin jokainen hipsii nyt luonnon helmaan lataamaan akkujaan! Parhautta n_n


lauantai 10. lokakuuta 2015

Valaskala takki ostoksilla - perus pluskoon ongelmia


Hei tiedättekö sen tunteen, kun huomaatte ettei vanha talvitakki enää mahdu päälle? Koska siis kaikillehan joskus käy niin että pesukone--... eiku siis oma kroppa vähä pyöristyy ja hups! Takki ei menekkään enää kiinni. Kiroat jätti ryntäät venymis arpineen ylimpään helvettiin ja kurkkaat kukkaroon, josta pöllähtää koiperhosia. Tajuat että ongelmaan on vain yksi ratkaisu: laihduta läski! Noeiiii... sitten on se toinen vaihtoehto, uusi takki. Ongelma piilee vain siinä että isokokoisille on vaikea löytää takkia joka olisi sekä sopiva, että tyylikäs! Tai no... löytyyhän niitä, mutta sitten saat maksaa itsesi kipeäksi, kun itseäsi laihemmat hoikkeliinit saa parikymppiä halvemmalla itselleen unelmiensa untuvatakin. 

Näin on päässyt ikävä kyllä käymään. Viime vuonna tarkenin hyvin raskausajan syystakilla koko talvikauden, kun alla oli lämmikkeenä fleece takki. Sama takki on nytkin ollut käytössä, joskin tänäsyksynä on ollut paljon kylmempiä ilmoja... Uusi takki on siis tarpeen. Kaiken kukkuraksi tunnen itseni vieläkin isommaksi, kun päällä roikkuu teltta... No! Tuumasta toimeen ja netin ihmeelliseen maailmaan surffaamaan, koska minähän ahdistun sovituskopeissa, joten shoppailu liikeissä on ehdoton no no! Mutta ei kuulkaas. Tiedättekö sen tunteen kun löydät elämäs unelmien takin kivaan sopuhintaan ja sitten saat huomata ettei sinun kokoiselle ihmisille ole kokoja?! Mieletön pettymys ja tuskan itku... Mies vieressä kattoo ihmeissään ja muistuttaa "kulta et sä mikään läski ole. Kyllä sullekkin löytyy joku kiva takki". 

Niin että mitä? Tässä tänään olen yrittänyt löytää kivaa talvitakkia, mutta kaikki kivat on ihan hirmuisen kalliita. Ainakin mun mielestä. Katotaan nyt löydänkö lopulta mitään mukavaa.

Sitten iloisempiin aiheisiin! Kävin tänään ukkosen ja Olivian kanssa moikkaamassa vaaria. Viime kerrasta onkin melkein jo kuukausi! Oli ihana nähdä papan kasvoilla tuttu leveä hymy. Nautti ihan selvästi Olivian temmeltämisestä ja hymyilystä.

Tänään kävin myös tuttavan partylite kutsuilla. On kyllä kynttilöillä hintaa... Mutta paha tämmöselle kynttilä friikille moiset kutsut, kun heti pitää kotona polttaa tusina tuikkua. Ukko täällä jo manaa, kun kynttilän lumoissa hyräilen joulu lauluja. Hihii~~ Miten niin olen liian aikaisin joulu fiiliksissä? Mä en vaan malta odottaa että pääsen hankkimaan joululahjoja perheelle ja kavereille. 

Jotenkin kylmät ilmat ja pimeys on saanut mut myös kaipaamaan edesmennyttä Maikku mummua. Oli ihana ennen mennä kupposen ääreen mummulle. Ja jotenkin mua vaan edelleen itkettää ajatella mummua, kun hän oli mulle niin rakas.. Mulla on nyt ollu rituaalina kastella jokapäivä yksi kasvi meidän kirjahyllyllä, ja sitten katsoa mummon iloisesti hymyilevää kuvaa, ja todeta "tää kasvi on vieläkin elossa". Nyt tämä kasvi on tosiaan jostain syystä nuupahtanut ja mulla on kauhee ahdistus, että jotenkin kadottaisin palan mummusta lisää, jos tämä kasvi kuolee. Aivan mieletön ahdistus... Tänään taas joku mummeli sai palan kurkkuun, kun olin jo melkein sanomassa "mummu! moi!" vaan tajutakseni että ei... Ei se ole mummu... Koska surusta pääsee yli?

Eli tämä päivä pähkinän kuoressa: pullukan on hankala löytää kiva takki, pappa ja kynttilät on lähellä sydäntä ja armoton kaipuu.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syksyn kuulumisia !



Mitäs meidän syksyyn? Olivia on jo 6kk ja 22pv eli ihan kohta 7kk. Neiti on ryömii jo kovaa vauhtia etiäppäin, kiipeilee, istuu ja hakeutuu konttaus asentoon. Ihan ei vielä kuitenkaan kontata. Kovasti on vaan halukas nousemaan pystyyn ja ottaa askelia. Hän on vakaasti päättänyt, että nyt opitaan ensin kävelemään. Äiti ei oikein välillä meinaa pysyä pienen tättähäärän touhuissa mukana!

Koska syksy on vähän synkkää aikaa, niin eilen Olivia pääsi kokeilemaan sormi värejä! Kovasti lätkittiin käsiä paperiin ja vähän maisteltiinkin maalia. Ei tainnu olla kovin hyvää ilmeestä päätellen. Neidillä on muuten jo kaksi hammasta! Puhkesivat siinä 6kk pintaan. Soseet on maistuneet hyvin.

Tein tässä yksi päivä vähän havaintoja, jotka on varmasti tuttuja jokaiselle äidille:

Vieläkö sä imetät? Pitäs lopetella jo ja alkaa kiinteitä antamaan!
Ennen Oliviaa olin myös sitä mieltä, että ajoissa aloitetaan soseet ja sormiruokailu. Ajattelin pitkään imettävien olevan riippuvaisia itse imetyksestä. Eihän lapsen niin kauan tartte tissillä roikkuu, kun hampaat ja kaikki tulee! Mutta eihän se ihan näin ole. Ilman facebookin imetyksen tuki ry sivuja, en olisi koskaan oppinut mitä kaikkea hyötyä imetyksestä oikeastaan on sen tutun kiintymis suhteen ohella. Ei tulisi vielä kuuloonkaan lopettaa imettämistä. Niin pitkälle mennään, kun neiti tissillä viihtyy. Kiinteitä saa siinä ohella tietysti! Kannattaa kyllä perehtyä imetykseen! Julki imettäminenkin on ihan okei. Ennen ajattelin aina, että pitää peitellä kun imettää, mutta imettäminenhän on vallan normaali asia, miksi peitellä! Joskus tulee vähän semmonen häveliäs olo jos tuttuja paikalla, mutta pyrin tissittelemään siellä missä nälkä iskee. En tietenkään heitä tissiä niin näkyvile, että tarkoituksella heruttelisin.

Vauva pitäisi laittaa ajoissa omaan sänkyyn! Kaivat omaa hautaa, kun pidät vieressä!
Mutta mikäs sen ihanempaa kun tuhiseva pieni vieressä, joka kihnuttaa kylkeen heti kiinni, jos liikahdat tai käännät kylkeä. Ja onhan se nyt helppoa yöheräämisten kannalta, kun kaivaa tissin esiin ja jatkaa vaan uniaan. Ainut miinus tietysti se, että ryömimis vaiheessa saa olla tarkkana ettei vauva pääse putoamaan. Kyllä se lapsi ehtii omassa sängyssään myöhemminkin nukkua! Mutta helpommalla vauvan kanssa pääsee, kun se on lähellä isiä ja äitiä. Uni tulee helpommin ja olet heti silittelemässä, jos hampaiden tulo tekee kipeää kesken unien.

Nämä nyt päällimmäisinä tulivat mieleen.

Mun piti kirjoittaa enemmänkin, mutta ei tässä huomioo vaativan murisemaan oppineen vauvan kanssa, oikein kerkeä istua kauaa koneella. x'D

Ensi kertaan!